eriparivillasukka

www.eriparivillasukka.blogspot.fi

tiistai 11. helmikuuta 2014

kirjahaaste

Mun pitäisi olla tekemässä koulutehtäviä, mutta en ole, koska a) palautuspäivä on sentään vasta ylihuomenna ja b) tuli pakottava tarve vastata haasteeseen, johon mua ei ole edes haastettu, ja joka ei mitenkään liity neulomiseen.

Kyseessä on eri blogeissa pyörinyt kirjahaaste, jossa tarkoituksena on vastata kysymyksiin kirjahyllystäsi löytyvien opusten nimillä. Nyt mulla on hyvä mahis vakuuttaa kaikki siitä, että luen muutakin kuin dekkareita. Tosin mullahan ei mitään järkevää logiikkaa ole kirjojen ostamisen/hankkimisen suhteen, yleensä otan kaiken, minkä saan halvalla tai ilmaiseksi tai pöllittyä. Alunperin haaste on lähtenyt liikkeelle Rimakauhua ja rahkapiirakkaa -blogista.

Eli tästä lähtee:

1. Oletko mies vai nainen? Tyttö ja helmikorvakoru. En muuten ole vieläkään lukenut tätä, vaikka sain tämän erään heikohkon muistikuvan mukaan noin kymmenisen vuotta sitten joululahjaksi. (Sori vaan, lahjanantaja, jos tätä luet.)

2. Kuvaile itseäsi. Äidin pikku pyöveli. Tai hetkinen, taisinkin juuri kuvailla tyttäreni.


3. Mitä elämä sinulle merkitsee? Vuoristoradalla. Nosta kädet ilmaan niin on hauskempaa!


4. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi. Joka kymmenes vuosi. Eli siis joka kymmenes vuosi, jos ei harvemminkin, täällä tapahtuu jotain. (Jotain ei ole yhtä kuin kananmuna oven takana.)


5. Mihin haluaisit matkustaa? Keltaisten sitruunoiden ravintola. En kyllä tiedä, missä tämä sijaitsee, mutta sitruunoilla ei voi mennä vikaan.


6. Kuvaile parasta ystävääsi. Tyttökerho. Mun paras ystävä on niin paras, että se korvaa kerhollisen naisia. Sen lisäksi se puhuu vähintää yhtä paljon kuin linja-autollinen marttakerholaisia.


7. Mikä on lempivärisi? Musta. Tai no ei kyllä ole, mutta ei mulla ollut mitään violettiin viittavaa. (Ois mulla ollu 50 shades of grey, mutten kehtaa tunnustaa omistavani sitä. Eiku hups.)


8. Millainen sää on nyt? Jääkylmää.


9. Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika? Pimeyden syli. Koska nukkuminen sydän.


10. Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja, mikä sen nimi olisi? Nenäpäivä. Koska nenistä tulee mieleen pelle ja yhtä sirkustahan tämä on, elukat vaan puuttuu. Ja ne turvaverkot. Ja hattarat. Ja lipunmyyntitulot. Ja lihaksikkaat ja komeat strapetsitaiteilijamiehet.


11. Mitä pelkäät? Kirjavaras. Ehhehheehee, keksinpä osuvan.


12. Päivän mietelause? Saako pannukakulla istua? Ja jos saa, niin mitä virkaa on hillolla ja kermavaahdolla?


13. Minkä neuvon haluaisit antaa? Varo, kulta, varo. Maailma on paha.


14. Miten haluaisit kuolla? Muurien kätköissä. Eli siis ensin ajattelin mennä naimisiin prinssin kanssa, jolloin olisin prinsessa, ja sitten muuttaisin linnaan, ja sitten vanhana kuolisin siellä, ja kansalaiset kokoontuisivat sankoin joukoin linnan muurien ulkopuolelle suremaan. Ai miten niin ei ole realistista?


Joo. en haasta ketään, mutta napatkaa mukaan. Oli kiva.

ps. taustavärit ei ala mua.

torstai 6. helmikuuta 2014

Lapasista sukiksi

Piti kirjoittaa taas yksi muka-hauska postaus arkiaamuista, mutta pää on tänään taas sitä mieltä, että elämä ylipäänsä on pelkkää paskaa eikä edes leikisti hauskaa. Ja koska koko viikko on ollut niin raskas, en tänään jaksa edes pistää vastaan tyydyn vain toteamaan, että hirveen nätit sukat oon neulonu, ja ens kerralla sitte, mikäli muistan. Luultavasti en. 




Mikäli kuvio näyttää jotenkin tutulta, se saattaa johtua näistä lapasista elikkäs Norskeista. Tuo tähtikuviohan on ihan suoraan niistä siirretty sukkiin. Sukkien pohjassa on raitaa, ja varressa on kuvio takapuolellakin. Tapojeni vastaisesti neuloin sukat varpaista aloittaen, mikä ei nyt välttämättä enää niin kauhealta tuntuva ratkaisu olekaan. Alan lämmetä hiljalleen tällekin neulomistyylille. Pitää varmaan yrittää taas neuloa kahta sukkaa yhtä aikaa, niin alan taas arvostamaan varresta aloittamista. Mutta yhtä kaikki, kivaa oli näitä neuloessa ja tuo kuviokin on sopivan yksinkertainen tällaiselle päälle, joka ei osaa päättää, onko se on vai off. Lankana sitä seiskaveikkaa, ylläri.



malli: Norskit by Mira Saarentaus, sukiksi sovitettuina
lanka: Novita 7Veljestä
puikot: 3 mm
ravelryssa: Norskit sukkina
fiilis: just täydelliset!

tiistai 24. joulukuuta 2013

24


Rauhallista ja lämpöistä joulua, ihmiset! Muistakaa, että tärkeintä ei ole lahjat, vaan hyvä ruoka. Nii joo, ja ne lähimmäisenrakkausjutut. Lahjat sitte vasta kolmantena. 

maanantai 23. joulukuuta 2013

23

"Täytyy lakata kynnet. Onneksi käytiin siellä kampaamossa tänään. Aamulla käyn kylvyssä, niin, ja onko se mekko puhdas? Joko kaikki on paketoitu? Minä menen nyt nukkumaan, juo sinä vähän teetä ja kuuntele joululauluja, vaikka sitä, missä on se virtahepo." 

Ylläoleva lainaus on kuopuksen suusta. Kukahan täällä on aikuinen ja kuka lapsi? Ja olenko oikeasti kasvattanut tyttärestäni noin... ulkonäköönsä panostavan ihmisen? Mistähän mekosta se puhui? Mistä kolmevuotias tietää, mitä minä teen hänen nukkumaanmenonsa jälkeen? Onko pakko kuunnella joululauluja? Onko kaikki lahjat paketoitu? Onko pakko blogata, jos ei ole asiaa? 

Niin paljon kysymyksiä, niin vähän kiinnostusta. 
Teetä ja jouluhengen nostatukseksi Arman ja viimeinen ristiretki -maraton. Niistä on aatonaatto tehty.

(Ps. Joululaulu, jossa on virtahepo, tarkoittaa Rekiretkeä. Virtahepo = Virma-hevonen)


sunnuntai 22. joulukuuta 2013

20, 21 & 22


Oho, hups ja se oli vahinko. Kolme päivää katosi jonnekin. Ne muuten katosivat, koska lapset olivat isällään - suora seuraus tästähän on se, että en saa mitään aikaiseksi, koska ei tarvitse saada. Ja vapaapäivät katoavat. Se on väärin ja epäreilua, arkipäivissä kun tuntuu olevan yli 50 tuntia per vuorokausi. Lapseton viikonloppu kestää noin kolme tuntia.

Eipä siinä, että mitään olisi tapahtunutkaan. Perjantai - ei muistikuvia. Lauantai - ei muistikuvia. Vaikka olin selvinpäin. Damn. Paketoimattomat lahjat ovat lisääntyneet, en tajua miten tai millä rahalla, mutta joka tapauksessa kaikki on niitä vaille valmista.


-

Jos joku onneton ei ole tätä vielä nähnyt, niin katsoo nyt. Meillä tämä on tämän joulun suosikkipätkä.


torstai 19. joulukuuta 2013

19

Siivousoperaatio on yli puolenvälin. Epäilen, että tähän se jääkin, koska olen onnistunut tähän mennessä rikkomaan mm. peilin, antenninjohdon ja mopin. Onneksi kaikki ovat tuollaisia mitäänsanomattoman turhia kapistuksia, joilla kukaan ei tee mitään. Toisaalta olen löytänyt varmaan parisenkymmentä sukkapuikkoa, yhden täysinäisen karkkipussin (miten tämä on edes mahdollista?), muovikassillisen pinnejä, uuden mantereen sekä kaikki kadonneet kynsilakkani (noin 15 kappaletta).

Nyt tässä odottelen, että lapset nukahtaisivat, jotta pääsisin löhöilemään kunnolla siivousstressit pois tv-sarjojen, suklaan ja teemotillisen kera. En ole tänä vuonna katsonut juurikaan jouluohjelmia, sillä olen viettänyt iltojani Vellun ja Antin kanssa. Ja se kertoo huumorintajustani kaiken oleellisen.



keskiviikko 18. joulukuuta 2013

17 & 18

Lapset ei hirveästi joululauluista perusta.


Esikoisesta on kasvanut jossain välissä kova Robin-fani. Frontside-Olliet ja Puuttuvat palaset raikuvat talossamme tauotta. Suosikkihetkeni päivästä on se, kun iltaisin, siinä seitsemän aikaan, makaan ihan raatona sohvalla ja poika tulee siihen viereeni, tai päälleni sohvalleni, hyppimään ja laulamaan.

"ÄITI! Elämä ajaa ohi kohta! ÄITI! Skippaa se kotisohva! Myöhemminkin ehtii lepää, turhaa nenää heehehee! ÄLÄ PAINA PÄÄTÄ TYYNYYN! NYT MENNÄÄN TÄYSII ÄITI! BUUMKAA! BUUMBUUMKAAAAAAA!"


Tämä laulu on yleensä höystetty tanssilla, joka on sangen erikoinen kombinaatio breakdancea ja ninjaliikkeitä. Robinin innoittamana esikoinen haluaisi muuten ihan kamalan kovasti oppia tekemään voltin takaperin, eli meillä on viime aikoina lennelty selälleen useammin kuin kerran.

Esikoisesta on tullut tämän villityksen myötä sitä ihmistyyppiä, joka vastaa kysymyksiin laululyriikoilla. Kokeilimme viimevuotista villapukua viime viikolla. Kun kysyin, miltä puku tuntuu, vastaus kuului: "Tää tuntuu helpolta, melkein kuin ois tunnettu aina." Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kuka tahansa voisi siteerata Robinia. Eilen olimme kävelemässä pikkujouluihin päiväkodille, kun esikoinen osoitti rintaansa ja sanoi, että hänellä vähän sattuu tänne.

"Ehkä sulla sattuu sinne, koska sun sy-sy-sydämmestä puut-tuu pa-la-nen", keksin mielestäni ihan ovelan ja verrattoman vastauksen.
Vastaukseksi sain tuiman katseen. "Kuule äiti, jos mun sydämestä puuttuisi palanen, niin mä olisin kuollut."

-

Kuopus taas hoilottelee yhä lastenlauluja, missä ei ole mitään vikaa. Parempi niin. Mutta hänellä on ihan käsittämätön taito saada kaikki laulut päättymättömiksi.

Esimerkiksi päättymätön aakkoslaulu menee näin: AA PEE SEE TEE EE ÄH KEE, HOO HII HII HOO ÄL ÄM ÄN ÄN ÄN ÄS TEE UU HOO HII HOO ÄL ÄM ÄN ÄN ÄN ÄN ÄKS YY HOO HII HII AA PEE SEE TEE EE ÄF KEE HOO HII HII HOO ÄL ÄM ÄN ÄN ÄN AA PEE SEE... Ymmärtänette idean. Laulu kestää yleensä reilut kolme tuntia kerrallaan. Ja sinä aikana, kun kuopus laulaa, kukaan ei saa puhua, mennä vessaan tai ylipäänsä tehdä mitään muuta kuin kuunnella.

Toinen päättymätön laulu on minunkin lapsuudestani tuttu Bingo, jota yritän aina laulaa tyttäreni kanssa. 
Kuopus aloittaa: "Iiiiso musta kissa istui ikkunalaudalla, iso musta kissa istui ikkunalaudalla, iso musta kissa istui ikkunalaudalla, iso musta kissa istui ikkunalaudalla..."
Minä: "Ja Bingo oli...."

Kuopus: "Äiti ei vielä! Iso musta kissa istui ikkunalaudalla, iso musta kissa istui ikkunalaudalla, iso musta kissa istui ikkunalaudalla, iso musta kissa istui ikkunalaudalla, iso musta kissa istui ikkunalaudalla, iso musta kissa istui ikkunalaudalla..."
Minä: "Eikö se kertosäe tulisi jo?"
Kuopus: "HILJAA! Iso musta kissa istui ikkunalaudalla, iso musta kissa istui ikkunalaudalla, iso musta kissa istui ikkunalaudalla, iso musta kissa istui ikkunalaudalla, iso musta kissa istui ikkunalaudalla..."
Ja viimein, noin tunnin päästä, tulee loppuhuipennus: "PEEEEEEE-ii-änkee-OOOOOO, PEEEEEEE-ii-änkee-OOOOOO, PEEEEEEE-ii-änkee-OOOOOO, PEEEEEEE-ii-änkee-OOOOOO, PEEEEEEE-ii-änkee-OOOOOO..." Ja tätä loppuhuipennusta kestää toinen tunti. Jossain vaiheessa sitten kuopus päräyttää sen viimeisenkin lauseen laulusta ilmoille ("ja Bingo oli sen nimi!"), ihan vain tajutakseen, että äiti ei sitten kuitenkaan laulanut hänen kanssaan, joten koko homma pitää aloittaa alusta.


Ja kyllä niistä joululauluistakin voi saada päättymättömiä. Tämä teksti onkin hyvä lopettaa erääseenkin kuopuksen versioon.

Porsaita äidin oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki.

Siiiiiiinäää ja miiiiinääää, siiiiinääää ja miiiiiinääää, siiiiinääää ja miiiiiinääää, siiiiinääää ja miiiiiinääää, siiiiinääää ja miiiiiinääää, siiiiinääää ja miiiiiinääää, siiiiinääää ja miiiiiinääää, siiiiinääää ja miiiiiinääää, siiiiinääää ja miiiiiinääää, siiiiinääää ja miiiiiinääää, siiiiinääää ja miiiiiinääää, siiiiinääää ja miiiiiinääää, siiiiinääää ja miiiiiinääää, siiiiinääää ja miiiiiinääää, siiiiinääää ja miiiiiinääää, siiiiinääää ja miiiiiinääää, siiiiinääää ja miiiiiinääää, siiiiinääää ja miiiiiinääää, siiiiinääää ja miiiiiinääää, siiiiinääää ja miiiiiinääää, siiiiinääää ja miiiiiinääää.